Esittely
Pentti Holappa (11.8.1927-10.10.2017) vietti lapsuutensa isovanhempiensa
hoivissa pientilalla Ikaalisissa. Isä hylkäsi juuri ennen
Pentin syntymä perheensä, eikä yksinhuoltajaäiti
voinut ottaa kolmea pientä lastaan Tampereelle, jossa hän
työskenteli kutojana Tampellan tehtaassa. Käytyään
kuusiluokkaisen kansakoulun Pentti muutti äitinsä luo
Tampereelle ja meni 12-vuotiaana ensimmäiseen työpaikkaansa.
Hän luki paljon ja jo murrosikäisenä hän alkoi
kirjoittaa runoja. Setlementtiliikkeen
ylläpitämästä Ahjolan vapaaopistosta hän
löysi ystäviä ja innostavaa toimintaa. Kun Pentti oli 18-vuotias, hän sai työpaikan Helsingissä
Akateemisen kirjakaupan varastossa. Hän opiskeli omatoimisesti
ruotsinkielen ja yleni myyjäksi. Kalliolan
kynäilijäpiirissä muodostui ystäväjoukko,
jossa kaikki muut kuin Pentti olivat yliopisto-opiskelijoita. Pentti
kuroi määrätietoisesti opiskellen umpeen koulutuseron
sekä yleissivistyksen että kielitaidon suhteen, sillä
pian hän osasi ruotsin lisäksi myös englantia. Kalliolan kynäilijäpiiriläisistä kehkeytyi
suomalaisen kirjallisen modernismin eräs vaikuttajaryhmä ja
Pentti Holapasta tuli ryhmän yksi keskeinen henkilö. Hän
julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Narri peilisalissa vuonna
1950, novellikokoelman Peikkokuninkaat 1952, runokokoelman Maan poika
1953 ja romaanin Yksinäiset 1954. Pentti Holappa tiedosti homoseksuaalisuutensa jo varhain, mutta
asenneilmasto sen ajan Suomessa oli suvaitsematon ja armoton. Monien
muiden tapaan hän kävi läpi vaikean kriisin, mutta
hän kuului niihin harvoihin, jotka uskalsivat ottaa
ihmisoikeutensa. Vuonna 1953 hän tutustui Olli-Matti Ronimukseen. Miehet
rakastuivat toisiinsa heti ensitapaamisella ja ovat asuneet siitä
lähtien yhdessä. He saivat kokea syrjintää ja
paheksumista, mutta myös ihailua ja tukea. Pentti Holappa ja Olli-Matti Ronimus tekivät ensimmäisen
yhteisen matkansa Ranskaan vuonna 1953, jolloin he viettivät
kuukauden Pariisissa. Vuonna 1955 he palasivat Pentin saaman stipendin
turvin kymmeneksi kuuksaudeksi Ranskaan, tällä kertaa
Nizzaan. Silloin he opettelivat ranskankielen ja heidän
rakkautensa Ranskaa kohtaan on tehnyt siitä heille toisen
kotimaan. Holapan runokokoelmissa Lähellä (1957) ja Katsokaa
silmiänne (1959) ranskalaismaisema on suomalaisen ohella vahvasti
läsnä, samoin novellikokoelmassa Muodonmuutoksia (1959) ja
romaanissa Tinaa (1961). Pentti Holappa työskenteli 50-luvun puolivälistä
60-luvun alkuun mainonnan parissa, mm. apulaisjohtajana Kauppamainos
Oy:ssä. Kirjailijantyönsä ohella hän kirjoitti
arvosteluja sekä lehtiartikkeleita ja toimi myös Suomen
Kirjailijaliiton sihteerinä. Hän pyrki vaikuttamaan Suomen
kirjalliseen kulttuuriin esittämällä vaihtoehtoisia
ajattelutapoja ja laajentamaan suppeaa kansallista näkökulmaa. Vuoden 1961 syksyllä Pentti Holappa ja Olli-Matti Ronimus
muuttivat neljäksi ja puoleksi vuodeksi Pariisiin. He
alkoivat suomentaa ranskalaista uutta romaania ja
ensimmäisenä valmistui suomennos Claude Simonin Flanderin
tiestä vuonna 1963. Useiden romaanisuomennosten ohella he
käänsivät myös näytelmiä, mm. Alfred
Jarryn "Kuningas Ubun" (1966) ja useita Samuel Beckettin
näytelmiä. Pentti Holappa toimi jonkin aikaa Helsingin
Sanomien Pariisin kirjeenvaihtajana sekä avustajana suomalaisiin
lehtiin. Pariisissa hän kirjoitti myös neljännen
romaaninsa Perillisen ominaisuudet (1963), joka herätti aikanaan
kummastusta. 1960-luvun Suomessa ei uudesta ranskalaisesta romanista
vaikutteita saanutta kirjaa kunnolla ymmärretty. Palattuaan Suomeen Pentti Holappa ryhtyi suunnittelemaan
suomalaisittain uudentyyppistä, laaja-alaisesti kulttuuria ja
yhteiskuntaa käsittelevää aikakauslehteä. Ajankohta
alkoikin ilmestyä vuoden 1967 alussa, mutta se joutui jo vuoden
kuluttua lopettamaan toimintansa taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Pentti Holappa kutsuttiin Helsingin Sanomiin kolumnistiksi ja vuodesta
1968 hänen huomiota herättävät viikottaiset
kolumninsa ottivat kantaa ajankohtaisiin asioihin. Niissä hän
painottaa ihmisoikeuksia, olipa kysymys sitten enemmistöstä
tai vähemmistöstä ja erityisesti ihmisten velvollisuutta
solidaarisuuteen heikompiaan kohtaan. Kolumnit ilmestyivät vuoteen
1978 asti ja osa niistä on koottu kirjaan Päätelmiä
(1970). 1960-luvun loppupuolella Pentti Holappa aloitti sosialidemokraattina
aktiivisen toiminnan politiikassa. Vuonna 1972 hän toimi toisena
opetusministerinä (kulttuuriministerinä), ja ehti vain puoli
vuotta kestäneen kautensa aikana panna vireille lukuisia
uudistuksia. Kokemuksista politiikassa syntyi romaani Pitkän tien
kulkijat (1976). Vuonna 1976 Pentti Holappa ja Olli-Matti Ronimus ostivat Kampintorin
antikvarisen kirjakaupan, jota he hoitivat eläkkeelle
siirtymiseensä asti, runsaat kaksitoista vuotta. Pentti Holapan edellisestä runokokoelmasta oli kulunut
kaksikymmentä vuotta, kun hänen runokokoelmansa
Viisikymmentäkaksi ilmestyi vuonna 1979. Pentti Holappa palasi
runoilijaksi entisen kaltaisin taidoin, mutta ilmaisultaan uudistuneena
ja vapautuneena. Runokokoelma Pitkiä sanoja (1980) vakiinnutti
hänen uuden muotokielensä ja enteili hänen
kypsyyskautensa runouden keskeisiä teemoja. Palattuaan jälleen kirjailijaksi ilmestyi Holapalta kaikkiaan
yli kymmenen runokokoelmaa. Kokoelmat Savun hajua ja
Sormenjälkiä tyhjässä olivat
Finlandia-palkintoehdokkaina. Runokokoelma Ankkuripaikka sai vuonna
1995 Yleisradion Tanssiva karhu -palkinnon. Runoja myös
käännettiin eri kielille; erityisen
merkittävää oli pääsy arvostettuun
ranskalaiseen Poèsie Gallimard -sarjaan, joka vuonna 1997
julkaisi Holapan runovalikoiman Les Mots Longs: poèmes 1950-1994. Runojen lisäksi on syntynyt kolme teosta, joita voisi luonnehtia
päiväkirjan, esseen ja muistelujen yhdistelmiksi: Ajan nuolet
(1990), Jokapäiväistä aikaa (1995) ja
Sotapäiväkirja (2004). Lisäksi hän on kirjoittanut
näytelmän Adieu! (1991), jota esitettiin Kansallisteatterissa
sekä romaanit Kansliapäällikkö (1996) ja Kaksi
kirjailijaa (2002). Vuonna 1998 ilmestynyt romaani Ystävän muotokuva aiheutti
Suomessa melkoisen kohun. Se voitti Finlandia-palkinnon ja sitä
ylistettiin, mutta myös kritisoitiin. Se oli ensimmäinen
merkittävä suomalainen romaani, jossa homoerotiikkaa
kuvattiin avoimesti. Joillekin se oli liikaa, ja seksuaaliaktien
tarkasta kuvauksesta noussut kohu melkein hukutti romaanin kirjalliset
arvot. Ystävän muotokuvan jälkeen Pentti Holapasta tuli
entistä selvemmin kirjailija, jota joko ihaillaan tai vieroksutaan. Vuodesta 1995 lähtien Holappa oli Euroopan runouskatemian
(Académie Européene de la Poésie) jäsen,
1999-2003 akatemian puheenjohtaja ja toimi tämän jälkeen akatemian kunniapuheenjohtajana.
Pentti Holappa kuoli kotonaan Albertinkadulla 10.10.2017 lippujen liehuessa suomalaisen kirjallisuuden kunniaksi. Holapan uurna on haudattu yhteiseen hautaan Olli-Matti Ronimuksen kanssa Hietaniemen taiteilijakukkulalle.
|