Kustannusvuosi: 1959
Kustantaja: Wsoy, Helsinki
Sivuja: 74
ISBN:


Arvosteluja:

   H. I. Savon Sanomat 24.12.1959
   Kaija Kaijala-Vuorinen Satakunnan Kansa 13.12.1959
   Viljo Kajava Suomen Sosialidemokraatti 20.12.1959
   Mirjam Polkunen Uusi Suomi 16.12.1959
   Pekka Tarkka Helsingin Sanomat 11.12.1959
   A. V. Karjala 17.12.1959
   Pekka Kurkinen Ylioppilaslehti 7.10.1960
   Lassi Nummi Yhteishyvä 30.12.1959
   [Heidi Parland] Nya Argus 1960 s. 83
   Kalevi Seilonen Kaltio 1960 s. 123


Lukunäyte:

   Kevyt yö

   Yhdessä yössä sata runoa
   sanojen lomassa
   ajatuksien parvi
   oikukkaana milloin sinun olallasi
   milloin minun

   Hyväilyn katveeseen
   halumme kyyristyy kesytettynä
   hymyn oppineena
   sillä ei ole sanoja ei äidinkieltä
   me emme katso sitä
   emme huomaa sitä
   me katsomme sitä
   ja näemme aina ohi

   Antaudun yölle kuin vapaa mies
   kohoan yöstä alistumatta
   katsomatta silmiäni



   Alastomat ja elävät

   Autioilla paikoilla tohdit kuiskata:
   olemassaolossa ei de tinkimistâ,
   en lohkea kokonaisuudesta,
   en pukeudu marttyyrien asuun.

   Stefanus kivitettiin,
   yksinäiset äidit upotettiin suohon,
   kaikilla mantereilla on keskitysleirejä
   ja ristiinnaulittuja on aina.

   Olet ojentanut avointa kättä risteyksissä,
   etsinyt silmiä unohtaaksesi katseesi,
   olet lähettänyt ajatuksen ja puheen matkaan
   ja odottanut kaikua
   - kaikki on ollut turhaa.

   Juokset ja maa riistäytyy altasi,
   torit kuroutuvat umpeen.
   Varjot hajoavat
   ja sinä jäät alastomaksi
   itsellesi, vain itsellesi sinä olet.

   Kotimaassasi asuvat vieraat sotilaat,
   omaisesi murhattiin ja äidinkielesi on kaupan.
   Sinä tunnet kidutuskammiot
   ja ruumiisi vihollisten nimet.

   Sokeat eivät näe, kuurot eivät kuule,
   tyranni ei hallitse omia oikkujaan.
   Itsensäsilpoja viihtyy joukoissa
   ja viattomuus toimii pyövelinä.

   Muuttolinnut lentävät verkkoihin,
   tuuli uupuu matkallaan
   eikä todellisuudesta paeta.

   Asetut julkisten rakennusten eteen
   ja vastaat avoimesti kaksimielisiin kysymyksiin.
   Kadut eivät voi kadota,
   talot liikkua paikoiltaan,
   rauhallinen katse näkee sisimpiin huoneisiin.
   Pilkkaajat tulevat pilkkaamaan yhä useammin,
   yhä lähemmäksi
   ja lopulta he jäävät.

   Ja jonain iltana
   laskeutuu hiljainen käsi olkapäällesi.