Kustannusvuosi: 1957
Kustantaja: Wsoy, Helsinki
Sivuja: 83
ISBN:


Arvosteluja:

   Lasse Heikkilä Kauppalehti 9.5.1958
   Viljo Kajava Suomen Sosialidemokraatti 22.11.1957
   Pekka Lounela Aamulehti 26.11.1957
   Eeva-Liisa Manner Kansan Lehti 5.11.1957
   [Annamari Sarajas] Uusi Suomi 2.11.1957
   Arvo Turtiainen Kansan Uutiset 27.10.1957
   Arvo Kippola Kaltio 1958 s. 31
   Pekka Lounela Parnasso 1957 s. 366
   Pekka Mattila Valvoja 1957 s. 301
   [Heidi Parland] Nya Argus 1958 s. 146
   Aarno Peromies Suomalainen Suomi 1957 s. 497
   Pentti Saarikoski Ylioppilaslehti 11.10.1957


Lukunäyte:

Myytti

   Hän kulkee valtakunnan halki iltatietä
   olkapäällään haukka,
   silmissään pakeneva vesi
   ja maan asukkaitten mielet täyttää vaitiolo.

   Tie johtaa ylöspäin,
   hän kutsuu tuulen
   ja sateen puitten holviin särkymään.
   Vuorelle tultuaan
   hän laulaa petolinnullensa lempeästi
   eläimellisestä rakkaudestaan,
   kostean ruohon antaa
   hän hyväillä alastonta ruumistaan.

   Niin kaikki luonnonvoimat tulevat
   käsiinsä laskeutuvat kuten pesäpuihin,
   hän niitä tervehtii
   nimeltä kutsuen.
   Laaksoista kantautuu
   hauraitten kaupunkien hengitys.

   Hän viipyy kauan
   ja kun hän erkanee, hän itkee.
   Maa autioksi jää
   ja myrsky metsää raastaa armottomin sormin.
   Ei ole sillä ketään kaitsijaa.