Kustannusvuosi: 1991
Kustantaja: Wsoy, Porvoo, Helsinki, Juva
Sivuja: 102
ISBN: 951-0-16788-6
Lukunäyte:
Maan
päällä - taivaan alla
Ihmiset kävelevät maata pitkin. Heillä ei
ole siipiä.
Linnut lentävät kattojen yllä ja katsovat
alaspäin:
ihmisiä näyttää olevan liikaa ja ne
ovat vaarallisia.
Vähän korkeammalta linnut lentävät
matalalla. Ne
ovat hauraita ja mielivaltaisten tuulten armoilla,
mutta tuuli on vain ilmaa, jota on ohuesti planeetalla.
Ilmakehässä on reikiä ja se
lävistää säteilyä. Aurinko
paahtaa pelottavasti ja syöksee armotta kadotukseen,
takaisin painovoiman vangiksi, joka ainoan Ikaroksen.
Vain muutama avaruusluotain on karannut vankilasta
ja jos sieltä lähtisi katse, jota sieltä ei
lähetetä, sille
aurinko olisi vähäinen tähti suuressa
pimeydessä.
Hauras avaruusluotain on metallimiesten hitsaama.
Sen synnyttivät raskaat kädet hitaasti ja
varovaisesti
samoin kuin aivoissa ajatukset kumoavat välimatkoja.
Ei metallimies vain tee. Hän lähes
ymmärtää, mitä tekee,
vaikka hän insinöörien mielestä on
tahdoton työväline,
ja insinööri onkin kömpelö metallimies
matemaatikosta.
Me ymmärrämme kaikki tai emme ymmärrä
juuri mitään,
meitä huimaa, kun me katsomme ylös tai
alaspäin, sillä
joka suunnalla on syvää, eikä vain
syvää, pohjatonta.
Jos saisikin tunnustaa, että huimaa, mutta on
toimittava,
on syötävä ja maksettava asuntolainoja, ja
on naitava,
jotta ei läkähtyisi mielettömyyteen eli
ilmiöön elämä.
Tälle planeetalle synnytetylle on elämä
olemassaoloa
ja valitettavasti se merkitsee tappamista ja kuolemaa.
Se valittaa, joka elää, joka siis murhaa, jota
murhataan.
Mielettömyys on sitä, että on vain sitä,
mitä on. Kellään
ajattelevalla olennolla ei ole vaihtoehtoja. Pikamatkan
aituri kaataa kaikki aidat eikä ehdi silti perille
maaliinsa
Sikäli on luonnollista - jos luonnollisuutta on -
että mies,
metallimies, ja ihminen, ryyppää itsensä
hengettömäksi.
Hyvästi! Hän lähti. Joku sorvaa silti
yhä jonkun käskystä.
