Kustannusvuosi: 2003
Kustantaja: Wsoy (Vantaa : Dark)
Sivuja: 52
ISBN: 951-0-28383-5



Arvosteluja:

Tuomo Karhu, Kahden kuilun partaalla, Kiiltomato, 10.2.2004


Lukunäyte:

   Lapsellinen runo

   Isoviita, Hirvikoski, Toijanen, Rinnetmäki, Hiitti,
   Majamäki, Kivimäki, Rikala, Raittila, ja Seppä,
   Sisättö, Juhtimäki, Ilottula, Aurinen, Kolu,
   Huopio, Kaukajärvi, Vaho ja Noljas ovat
   lapsuuteni nimiä,
   puhdasta runoutta joka tavu.

   Jupiter ja Ganymedes,
   Herkules,
   Castor ja Pollux.



   Norsun ääni

   Vanhat tammet ovat riisuneet alusvaatteensa luihin asti
   ja ojentelevat muhkuraisia raajojaan merta vasten. Ulapalla
   liukuu laiva pois, lintu halkaisee harmaan taivaan ja yö
   kyyristelee itäisen horisontin takana ja korisee kuin norsu
   kuulumattomasti, uhkaavasti hänelle, joka tuntee itsensä.
   Hetket on laskettu, mutta menetysten helminauha jatkuu
   katkeamatta niin kauan kuin on toivoa, on toivottomuutta.
   Jäät paikoillesi, tunget juuret karuun maahan etkä pelkää.



   Penetraatio

   Oi valoisia öitä! Sanoinkuvaamaton kauneus makaa minut,
   lietsoo limakalvoja ja tietoisuutta, naulitsee preesensiin.
   Puistossa soivat linnut, merta ratsastaa leuto eteläinen tuuli.
   En luota matematiikkaan. Jumalani on rakkaus ja sillä on enkeli.
   Pyhä kirjoitus kuvioi ihoa, runo. Miten tämä on mahdollista,
   kerro se, Mysteeri! Tuon hymyn, noiden käsien kosketuksesta
   luhistuvat julmat sotakoneet, ydinjätteet uppoavat Etnaan.
   Hoipun katoavaisuuden jyrkänteitä, minä huimaustautinen,
   syvyyksissä aallot murskautuvat kallionsärmiin. Mitä siitä!
   Minua siivittää onni, jota en ansaitse: Elän, luullakseni olen.