Kustannusvuosi: 1970
Kustantaja: Tammi, Helsinki
Sivuja: 318 s.
ISBN: 951-0-11605-X
Alkoholipolitiikka - peruskoulun kielikysymys - Yleisradio - Biafra -
saastuminen - Praha - kaupunkisuunnittelu - mustalaiskysymys -
isänmaallisuus - armeija - Vennamo - kirjallisuus -
Etelä-Afrikka - sukupuoliset vähemmistöt - Brasilia -
puolueettomuus
Pentti Holappa on Suomen luetuin kirjailija: joka sunnuntai lukevat
sadat tuhannet hänen palstaansa Helsingin Sanomista.
Pentti Holappa on Suomen tärkeimpiä kirjailijoita:
lukemattomille merkitsee hänen palstansa tiedostamisen
viikottaista rautaisannosta.
Pentti Holappa on Suomen monipuolisimpia kirjailijoita. Sen todistaa
tämäkin valikoima, johon on koottu paras osa hänen
artikkeleistaan maaliskuusta 1968 elokuuhun 1970.
(takakannen teksti)
Lukunäyte (ss. 7-11):
24.3. Sietokyvyn jäätymispiste
Television lähettämässä keskustelussa
korvikealkoholin käytöstä poliisimies sanoi,
että poliisilla täytyy olla oikeus suojella yhteiskuntaa
asunnottomilta alkoholisteilta. Ehkä hän havahtui itsekin
huomaamaan, ettei mainittu vähemmistö ihan toden teolla uhkaa
yhteiskuntamme olemassaoloa. Niinpä hän täsmensi,
etteivät puliukot saisi rumentaa katukuvaa.
Tiedän, että maaseudullakin asuu runsain
määrin eriskummaisia henkilöitä, jotka inhimillisen
nokkimisperiaatteen mukaisesti saavat sietää monenlaisia
pistoja lähimmäisiä lähestyessään.
Maaseudun poikkeuksellisilla on kuitenkin suojavarustuksensa;
välimatkat, metsät, joiden turviin he voivat
vetäytyä vammoineen.
Olemme siirtymässä yhä sankemmin
joukoin kaupunkimaiseen asutukseen, mutta sietokykymme muihin ihmisiin
nähden ei taida olla paljon kehittynyt sitten
metsäläiskausien. Näin kai selittynee tuo
perimmältään aika hälyttävä vaatimus,
että ilmiasultaan poikkeava mutta yhtä kaikki itsemme
kaltainen olento täytyy viedä pois, tuomita ja sulkea
pakkopaitaan, koska hän on likainen tahra maisemassamme.
Vanhastaan tiheästi asutuilla alueilla ihmiset
ovat kehittäneet sietokykynsä paljon korkeammalle. Todelliset
toimivat kaupungit tarjoavat mahdollisuuden
säännönmukaiseen ja erinomaisen kunnialliseen
elämään, mutta ne ovat samalla viidakkoja, joissa
täysin vastakkaiset ilmiöt saavat luvan viihtyä
rinnakkain. Itse kukin valitkoon ne elämänmuodot, jotka
häntä miellyttävät. Esimerkiksi New Yorkin Central
Parkiin uskaltavat kuulemani mukaan vain harvat mennä pimeän
tultua, ja ne jotka sinne menevät, löytävät
ehkä seikkailun, mutta tietävät
löytävänsä sen henkensä kaupalla.
Kaupunkeihin kehittyy
ääri-ilmiöitä, joita poliisin luonnollisesti on
vastustettava. Tarkoitan nimen omaan väkivaltaista rikollisuutta.
Uutta ilmiöt, jotka eivät aiheuta todellista,
välitöntä haittaa asukkaille, olisi kaupungissa
siedettävä. Vasta silloin kaupunki voi kehittyä ihmisen
kannalta yhtä väljäksi ja luonnonmukaiseksi
ympäristöksi kuin suomalainen korpi tai etelän viidakko.
En muuten ole ollenkaan varma, että
lainsäätäjä on velvoittanut ja oikeuttanut poliisin
häätämään katukuvasta ulkomuodoltaan
epämiellyttäviä ihmisiä. Jos järjestyksen
valvonta ymmärretään näin laajasti, jos poliisin
toimivalta ulotetaan tällaisiin esteettisiin kysymyksiin, silloin
virkavallan tulisi kohtuuden mukaan huolehtia myös siitä,
ettei vanhoja arvokkaita rakennuksia hävitetä ja ettei
paikalle rakenneta makkarahirviöitä, joiden olemassaolon
uudesta kärsivä silmä joutuu sietämään
vuosikymmenestä toiseen.
Olisi järkevää, jos ei poliisin
eikä muidenkaan kutsumustyöntekijäin kohdalla puhuttaisi
kevytmielisesti velvollisuuksista vaan pikemminkin
tehtävistä. Näin kohtuullista kieltä
käyttäen voidaan toimialojen rajat vetää
rauhallisesti. Poliisin tehtäviin kuuluu huolehtia
järjestyksestä, mutta järjestyksen
ylläpitämiseen ei kuulu luonnonlakien muuttaminen.
Luonnonlaki on, että kaunis ja huono sää vaihtelevat ja
että ihmisiä on tuhatta ja yhtä sorttia.