kuva


Alkuun
Kirjailijan esittely
Tuotanto
   Proosa
   Lyriikka
   Muut teokset
   Käännökset
Lähteet
Yhteystiedot
Toteutus

Päätelmiä

lehtijuttuja ajalta helmikuu 1968 - elokuu 1970

narri  narri

Kustannusvuosi: 1970
Kustantaja: Tammi, Helsinki
Sivuja: 318 s.
ISBN: 951-0-11605-X


Alkoholipolitiikka - peruskoulun kielikysymys - Yleisradio - Biafra - saastuminen - Praha - kaupunkisuunnittelu - mustalaiskysymys - isänmaallisuus - armeija - Vennamo - kirjallisuus - Etelä-Afrikka - sukupuoliset vähemmistöt - Brasilia - puolueettomuus

Pentti Holappa on Suomen luetuin kirjailija: joka sunnuntai lukevat sadat tuhannet hänen palstaansa Helsingin Sanomista.

Pentti Holappa on Suomen tärkeimpiä kirjailijoita: lukemattomille merkitsee hänen palstansa tiedostamisen viikottaista rautaisannosta.

Pentti Holappa on Suomen monipuolisimpia kirjailijoita. Sen todistaa tämäkin valikoima, johon on koottu paras osa hänen artikkeleistaan maaliskuusta 1968 elokuuhun 1970.
(takakannen teksti)



Lukunäyte (ss. 7-11):

24.3. Sietokyvyn jäätymispiste

Television lähettämässä keskustelussa korvikealkoholin käytöstä poliisimies sanoi, että poliisilla täytyy olla oikeus suojella yhteiskuntaa asunnottomilta alkoholisteilta. Ehkä hän havahtui itsekin huomaamaan, ettei mainittu vähemmistö ihan toden teolla uhkaa yhteiskuntamme olemassaoloa. Niinpä hän täsmensi, etteivät puliukot saisi rumentaa katukuvaa.
    Tiedän, että maaseudullakin asuu runsain määrin eriskummaisia henkilöitä, jotka inhimillisen nokkimisperiaatteen mukaisesti saavat sietää monenlaisia pistoja lähimmäisiä lähestyessään. Maaseudun poikkeuksellisilla on kuitenkin suojavarustuksensa; välimatkat, metsät, joiden turviin he voivat vetäytyä vammoineen.
    Olemme siirtymässä yhä sankemmin joukoin kaupunkimaiseen asutukseen, mutta sietokykymme muihin ihmisiin nähden ei taida olla paljon kehittynyt sitten metsäläiskausien. Näin kai selittynee tuo perimmältään aika hälyttävä vaatimus, että ilmiasultaan poikkeava mutta yhtä kaikki itsemme kaltainen olento täytyy viedä pois, tuomita ja sulkea pakkopaitaan, koska hän on likainen tahra maisemassamme.
    Vanhastaan tiheästi asutuilla alueilla ihmiset ovat kehittäneet sietokykynsä paljon korkeammalle. Todelliset toimivat kaupungit tarjoavat mahdollisuuden säännönmukaiseen ja erinomaisen kunnialliseen elämään, mutta ne ovat samalla viidakkoja, joissa täysin vastakkaiset ilmiöt saavat luvan viihtyä rinnakkain. Itse kukin valitkoon ne elämänmuodot, jotka häntä miellyttävät. Esimerkiksi New Yorkin Central Parkiin uskaltavat kuulemani mukaan vain harvat mennä pimeän tultua, ja ne jotka sinne menevät, löytävät ehkä seikkailun, mutta tietävät löytävänsä sen henkensä kaupalla.
    Kaupunkeihin kehittyy ääri-ilmiöitä, joita poliisin luonnollisesti on vastustettava. Tarkoitan nimen omaan väkivaltaista rikollisuutta. Uutta ilmiöt, jotka eivät aiheuta todellista, välitöntä haittaa asukkaille, olisi kaupungissa siedettävä. Vasta silloin kaupunki voi kehittyä ihmisen kannalta yhtä väljäksi ja luonnonmukaiseksi ympäristöksi kuin suomalainen korpi tai etelän viidakko.
    En muuten ole ollenkaan varma, että lainsäätäjä on velvoittanut ja oikeuttanut poliisin häätämään katukuvasta ulkomuodoltaan epämiellyttäviä ihmisiä. Jos järjestyksen valvonta ymmärretään näin laajasti, jos poliisin toimivalta ulotetaan tällaisiin esteettisiin kysymyksiin, silloin virkavallan tulisi kohtuuden mukaan huolehtia myös siitä, ettei vanhoja arvokkaita rakennuksia hävitetä ja ettei paikalle rakenneta makkarahirviöitä, joiden olemassaolon uudesta kärsivä silmä joutuu sietämään vuosikymmenestä toiseen.
    Olisi järkevää, jos ei poliisin eikä muidenkaan kutsumustyöntekijäin kohdalla puhuttaisi kevytmielisesti velvollisuuksista vaan pikemminkin tehtävistä. Näin kohtuullista kieltä käyttäen voidaan toimialojen rajat vetää rauhallisesti. Poliisin tehtäviin kuuluu huolehtia järjestyksestä, mutta järjestyksen ylläpitämiseen ei kuulu luonnonlakien muuttaminen. Luonnonlaki on, että kaunis ja huono sää vaihtelevat ja että ihmisiä on tuhatta ja yhtä sorttia.