Kustannusvuosi: 1999
Kustantaja: Wsoy, Porvoo, Helsinki, Juva
Sivuja: 62
ISBN: 951-0-23853-8



Lukunäyte:

   Runouden tehtävä

   Runo ajelehtii kuin roska kielen valtameressä:
   oliivipuun lehti, tyhjä viinipullo, käytetty kondomi.
   Illuusio, ilta ystävien seurassa ja rakkauden akti
   on todistettava Runoutta tarvitaan.

   P.S.
   Myös autonrengas ja hylätty ydinvoimala



   Matka Australiaan

   Minä tahdon sinun kanssasi Australiaan,
   Sydneyn Oxford Streetille ihmettelemään
   ja oopperaa - ulkoa - ihailemaan.

   Tiedäthän, punakengurut nyrkkeilevät,
   siis kiimaiset urokset ja keskenään.
   Myös poikavalailla on soidinleikkinsä.

   Onko niitä siellä? - Mennään katsomaan!
   Opit aboriginaaleilta bumerangeja viskomaan
   ja Intian valtameren aalloilta ratsastamaan.

   Voisimme ryhtyä vaikka lammasfarmareiksi
   tai koalakarhuja paimentamaan. Ne itkevät
   nujertaakseen vihollisensa, ja nujertavat.

   Nukkuisimme taivaan tähtiteltassa ilmaiseksi.
   Siinä majoituksessa kaikki on mahdollista,
   aika virtaa näet vastakarvaan etelässä.

   Sinä tekisit ihmeet, minä suostuisin osalliseksi,
   ja siksi tahdon sinun kanssasi Australiaan,
   nyt heti! En erehdy enää uneksimaan.



   Ystävät
   Omistettu Olli-Matti Ronimukselle 1. 7. 1999

   Federico ei vanhene koskaan, Amadeus ei semminkään.
   "Les copains d'abord", laulaa Brassens käheällä äänellään.
   Fred Astaire steppaa kuin enkeli, niin soittaa Segovia kitaraansa,
   ikinuori on Arthur Rimbaud, Arosuttansa Hesse kesyttää.
   He eivät ole ainoat sankarit. Green Leavesin kesänä nukuttiin
   rautavuoteita Hangossa. Toro humaltui ylväästi joka ilta,
   maailman pienin merimies saapui laivalla Australiasta.
   Sotalapsena raiskattu Matti nauroi lapsuudenmuistoilleen,
   kiipesi Linnanmäellä akrobaattien salkoon ja oli siitä ylpeä.
   Jens viskasi asvaltille mustepullon (niitä oli vielä olemassa)
   viidennestä kerroksesta Albertinkadulla.
   Jättiläishämähäkki pelotti päiväkausia kaupunkilaisia.
   Cocteaulta karannut Orfeus ristelli asuurirannoilla.
   Munkkiniemen parhaita muistoja ei kerrota,
   vaikka ne kuin eilinen muistetaan.
   Punaliivinen juutalaispoika oli ehtinyt palata Amerikkaan.
   Yves Montand oli unohtua, ja Pablo, Kalle ja fiktiiviset henkilöt.
   Juhannuksena nauroimme kuin hullut, mutta vappuna itkettiin.
   Kronologia ei sitonut meitä. Ajan myötä me nuorruimme
   niin kuin nuortuvat toverimme, ystävät ja rakastetut.
   Heitä on monta, vaikka harvat mainitaan.
   Elämämme kirjanpidossa on vain sarake Uskollisuus.