Kustannusvuosi: 1991
Kustantaja: Wsoy, Porvoo, Helsinki, Juva
Sivuja: 84
ISBN: 951-0-17574-9



Lukunäyte:

   Luonnonkuvia 1

   Sairas kettu vetäytyy piilopaikkansa äärimmäiseen kolkkaan.
   Karva irtoaa kuontaloina, sade kasteli ja kuolema tulee.
   Kiviröykkiötä vartioi mänty, kirkkaanvihreissä neulasissa
   kastehelmien korut tätä viimeistä päivää varten. On tavallaan juhla.
   Varis käy vierailulla, laulaa hiukan. Hyvästi, humisee metsä ja
   koko maailma. Eräs sielu irtoaa solujen kotelosta ja huutaa
   lähtiessään: Miksi? Miksi tähtiä yhä on? Miksi on pudottava
   näin syvään?


   Luonnonkuvia 3

   Omenapuun lehti irtoaa vähitellen. Se on ollut välttämätöntä
   jo kauan. Puu on torjunut sitä luotaan eikä ole kiittänyt edes.
   Hyvin kauan sitten se kuitenkin työntyi itse puusta ja sekin
   oli välttämätöntä. Puu tahtoi sitä ja lehti syntyi, se oli tahdoton,
   vastasi itsellään vain, koska joku käski. Joku, puu. Maailma
   tuoksui silloin toiselta, valoa tulvi. Yöt hullaantuivat päiviksi,
   tuli kukkien aika. Mehiläisiä, ja sitten hedelmän raakileita.
   Ihoa peitti vielä silloin pehmeä nukka, kunnes ilmestyivät
   ruosteenväriset tahrat. Aika kului yhä nopeammin ja kuluu.
   Nyt on pudottava, nyt pudotaan. Puu ei liikahda, puu jää.
   Kaikella on tarkoituksensa, jonka puu tietää.


   Luonnonkuvia 15

   Lintu on nerokas sulkakimppu ja vähän lihaa,
   kyljessä punainen kukka, jossa on verta.
   Siili kiersi öisin korttelia kuin touhukas poliisi,
   siitä jäi litteä asvalttitahra. Koira nukkuu
   kuin nukkuisi tien vieressä, samoin aasi,
   kamelin juhlalliset silmät liikkuvat vielä,
   kissoja tusinoittain ja jäniksiä. Autoja.
   Ihmisillä on jumalia, mutta niitä ei käytetä.


   Ihosi tuoksu

   Valkoinen paperiarkki ja ihosi tuoksu
   riittävät kuolemattoman runon aiheeksi.
   Valkoinen paperiarkki, ihosi tuoksu
   haihtuvat äkkiarvaamatta taivaalle.