Kustannusvuosi: 2004
Kustantaja: Wsoy, Juva
Sivuja: 180
ISBN: 951-0-29621-X


"Paha on yhtä kasvotonta kuin hyvyys. Kumpaakaan ei esiinny puhtaana. Ei ole hyvin armeijoita, ei onneksi pelkkää pahuuttakaan. Jälkimmäinen tosin hallitsee suurempaa osaa inhimillistä toimintaa."

Pentti Holapan Sotapäiväkirja alkaa Nizzassa maaliskuussa 2003, kun Irakin sota on vasta uhka. Nizzassa se myös päättyy keväällä 2004, kun sodasta on tullut totta ja monet sen valheet, rikoksetkin paljastettu. Väliin mahtuu paljon päivänpolttavia aiheita ja maailmanpolitiikan öljynkatkuista arkea, mutta myös yksityisiä mietteitä, iloa ja murhetta, ystäviä ja hetkiä.



Arvosteluja:

Juha Virkkunen, Pentti Holapan Lonely Planet, Kiiltomato, 31.1.2005


Lukunäyte:

Alkusana

    Vuoden 1988 päättyessä luovuin Kampintorin Antikvaarisesta Kirjakaupasta, jonka hoidossa olin häärinyt kaksitoista vuotta ja kuusi kuukautta. Tuo Meeri Mäkelinin 1930 perustama kulttuuriyritys, materiaalisilta mitoiltaan pienoinen putiikki, jäi hyviin käsiin ja jatkaa yhä jaloa palvelutehtäväänsä.
    Minä puolestani olen ajelehtinut ikään kuin hylky tai humaltunut venhe sen jälkeen, kun vapauduin jokapäiväisestä arkirutiinista. Monia talvikuukausia olen kuluttanut Ranskassa, joka on toinen kotimaani. En kerskaile väittämällä, että kotini on lippalakkini alla. Ei, siihen asenteeseen minulla ei ole riittävää itsevarmuutta eikä turvallisuudentunnetta. Ajelehtiessanikin olen yrittänyt seurata tuttuja uria, kunhan olen ne ensin onnistunut sattuman suosiollisella avustuksella kartoille merkitsemään.
Samainen sattuma on lahjoittanut minulle suurenmoisia ystäviä, miehiä ja naisia, ja heiltä olen saanut merkityksen sinänsä tarkoituksettomaan elämääni. Olen myös tarrautunut kynsin hampain kirjallisiin töihin, runoon ja proosaan. Runokokoelma Norsun ääni ilmestyi viime vuonna. Käsikirjoituksen valmistuttua jouduin vähäksi aikaa hämmennyksen valtaan. Mitä tehdä?
    Pitkään epäröimättä aktivoin päiväkirjasuunnitelman, joka oli odottanut mielessäni vuoroaan jo muutaman vuoden. Tartuin siihen samoihin aikoihin, kun amerikkalaisten johtama liittouma alkoi pommein ja panssarein vapauttaa Irakin öljylähteitä Saddam Husseinin hirmuhallinnosta. Sain siitä aiheen nimetä keskeneräisen suunnitelman Sotapäiväkirjaksi
    Laiskuus keskeytti työni kauniiden kesäkuukausien ajaksi. Palasin päiväkirjan pariin syksyllä, jolloin olin jo päättänyt siirtyä talviteloilleni Nizzaan, varhaisilta miehuusvuosilta tuttuihin maisemiin. Tiedän talvisen oleilun etelässä etuoikeudeksi varsinkin sen tähden, etten ole joutunut katkomaan luitani Helsingin jäisillä kaduilla. Markkinatalous näet juhlii eikä katuja enää pidetä jalankulkukelpoisina niin kuin entisinä pysähtyneisyyden aikoina.
    Talvet Välimeren rannikolla ovat leppeitä ja valoa on enemmän kuin Pohjolan kaamoksessa. Sitä paitsi pitkäaikainen ystäväni Olli-Matti Ronimus määrättiin siellä keuhkosyöpänsä tähden solunsalpaajahoitoon. Minun paikkani oli hänen lähellään.

                                    Helsingissä helatorstaina 2004

                                            Pentti Holappa

...