Kustannusvuosi: 1985
Kustantaja: Wsoy, Porvoo, Helsinki, Juva
Sivuja: 89
ISBN: 951-0-12938-0



Lukunäyte:

   Soihtu

   On yö ja on lunta,
   lumen peitossa vuori.
   Tuhat metriä syvällä
   vuoressa on soihtu,
   joka polttaa. Sen tahdon
   auringokseni yöhön,
   tahdon ehdottomasti
   mahdottomuutta.



   Lammaspaimen

   Märän villapaidan tuoksusta
   tunnistan sinut lammaspaimeneksi,
   joka opasti sokeaa runoilijaa
   antiikin nummilla.

   Täällä on sokeaa sokeudettakin.
   Lokakuu puhaltaa, sataa,
   talot horjuvat.
   Tulemme elokuvista.

   Filmin viimeisillä metreille
   rakastavaiset jäivät
   kuolinsyleilyyn ja tähdet
   satoivat heidän vuoteelleen.

   Heitä ei erottanut tyhmyys
   eikä viha, ei siis myrkky,
   joka polttaa yhä tuhkaksi
   Romeon ja Julian syleilyä.

   Itse olemassaolon ristiriita,
   soluun upotettua tuhon merkki
   pakotti heidät etsimään
   lohdutusta kuolemasta.

   Kohtalo, eikä siis ihmistahto,
   paiskasi meidätkin ajan virran
   kahdelle vastarannalle,
   vaikka rakastamme toisiamme.

   Myös kauneutesi on kohtaloa,
   jota uhmaan. Tervasoihtujesi
   loimussa kokoan vavisten
   rakennusjätteitäni ihmishahmoksi.

   Luulen valvomisesta kuultavien
   kasvojesi kutsuvan minua niin
   kuin säteilisit Ruijan pimeydessä
   valaistuna kaupunkina.

   Huojun sinua kohti peräsimettä,
   laivan hylky, koditon ajatus,
   humalainen yökulkija.
   Painaudun märkään villapaitaasi.

   Lammaspaimen, ethän itke. Onhan maa,
   jossa rakastavaiset silmät auki
   uppoavat toisiinsa ja valvovat.
   Päivät on luettu, ei kosketuksia.